Kun nolasin itseni Halosen edessä

Mä en tunnetusti ole mikään hurjapää, joka syöksyy intoa puhkuen pääkolmantena jalkana laitteisiin, joissa saa pelätä kädet hioten ennen kuin kiitää hurjaa vauhtia kohti maanpintaa. Toisaalta en myöskään oo se arkajalka jolla huippaa päästä jo Rinkelin toisiksi alimassa kopissa.
Tästä alotuksesta voi jo ehkä päätellä, että olin eilen Lintsillä. : D Pikkusisko on tarpeeks hullu jo ikäänsä nähden, että uskaltaa tulla mun kanssa samoihin laitteisiin, vaikka mittaa onkin se hieman alle 130 senttiä. Varmaan olis painellu Kingiinki ihan ilosesti, jos pituus olisi vaan riittänyt. : D Täytyy sanoa, että tässä suhteessa me ollaan ku aurinko ja kuu, toistemme vastakohdat. : P

Sää oli ihanan vilposa, kaikkein kamalinta mun mielestä on hikoilla laitejonossa muutaman sadan muun ihmisen läheisyydestä "nauttien". Vaikka aika ajoin vapisin kuin haavanlehti tuulessa, niin kyllä mä mielummin noissa lämpötiloissa juoksentelen laitteesta toiseen. : ) 

Mun yrityksen kuvata tota vedenpaisumusta. 

Maailma on kyllä pieni. Se, että sä törmäät päivän aikana samoihin kasvoihin makkaraperunajonossa ja laitteissa, ei oo mikään ihme. Mutta se, että sä törmäät siellä makkaraperunajonossa Tarja Haloseen on musta jo sattumaa. Erkaannuttiin hetkeks porukan kanssa ja sovittiin tapaaminen yhelle aukiolle jossain vaiheessa päivää ja kun mä tuun sitten paikalle niin ketään ei näy missään. Sit kun vihdoin löydetään toisemme ja päästään sinne ruokajonoon, niin mulle sanotaan, että tossa on Tarja Halonen sun takana. Pehmenneet aivot surraten mä käännyn ympärin ja möläytän suureen ääneen et "Ai Tarja Halonen!" ja tää on tietty justiinsa siinä puolen metrin päässä musta.

Joskus sitä vaan onnistuu. 

Hauska päivä oli, vaikka en itteeni mennykään tapattamaan Kingiin. : D Jannakin esiinty lavalla, mutta ei sitä keretty kuuntelemaan hirveesti. Nyt on sit varmaan kesä virallisesti korkattu, kun on käyty Lintsilläkin. : )