CFDA Awards 2014: Best Dressed

Kuvat: vogue.co.uk

Layered outfits

Joka kevät kun aurinko pilkistää hetken sen ikuisen pimeyden jälkeen mä alan haaveilla kesästä. Että kesällä mä sitten otan aurinkoa takapihalla, ridaan leppeessä kesätuulessa ja katson pilvetöntä taivasta täynnä toivoa ja uuden odotusta. Mä haaveilen siitä miten pyöräilen vehreiden peltojen laitaa illansuussa ja vaihdan vihdoin tennarit sandaaleihin. 

Viimestään tässä vaiheessa kesää mä myös tajuan, että se ei täällä Suomessa tule onnistumaan, ikävä kyllä. Muistan tältäkin kesälomalta tasan yhden päivän kun oli sen verran lämmintä, että uskalsin mennä järveen uimaan. Juhannuksena ihmiset istuu nahkarukkaset ja pipot päässä kattomassa kokkoa samalla kun jäätävä tuuli piiskaa pisaroita naamalle. Lämmitystä lisätään ja ruokakaupassa näkee muutamia naisia untuvatakit päällä. Mahtaa turistit ihmetellä siellä Lapissa kun keskikesälläkin sataa lunta. : D

Mutta koska keskityn positiivisiin ajatuksiin, niin on tästä koleasta säästä jotain hyötyäkin. Ne ihanat neuleet ja nahkatakit joita on säästellyt syysilmoille käy nyt myös kesällä. Mitä nyt yksistä sandaaleista kun kesästä voi hyvin nauttia nilkkurit jalassa. Ehkä tästä sarkasmilla väritetystä valituksesta voikin sitten siirtyä niihin asuihin. ; )

Ideat asuihin löytyi Pinterestistä ja kuvat Fashiolistasta. Mun white&washed -kollaasi ei suostunut pysymään niin valkosena kuin halusin, mutta käyhän se tollasenakin. 

Rakastuin tossa nahkatakki yhdistelmässä revittyjen farkkushortsien ja nahan, sekä ruutuhuivin yhdistelmään. Tää väriteema toimii musta myös loistavasti syksyllä pidempien housujen kanssa. Onneks kesällä nyt on sentään sen verran lämmin, että uskaltautuu kaupungille korollisissa sandaaleissa. 

Valkonen villapaita on yks vaatekaapin must have -juttu, joka toimii loistavasti tollasten revittyjen farkkujen kera. Korot lisää muuten rentoon asuun kivasti ryhtiä ja kultanen kello tuo oman blinginsä kokonaisuuteen. Simple and casual. ; )

Countryside

Hair Inspiration: Short Cut

Monen pikkutytön unelma on varmasti kilometrin mittaset prinsessahiukset. Unelma upeista hiuksista tuskin kuolee ala-asteaikojenkaan jälkeen, sillä kun Pinterestiin laittaa hakusanaksi "gorgeous hair" löytää takuuvarmasti kuvia säkenöivistä, lantiolle asti ulottuvista kutreista.
Mullakin oli monta vuotta sellaset kilometrihiukset, kuohkeudesta ja kiharoista nyt ei aivan voinut puhua. Keväällä tein hieman radikaalimman leikkauksen ja hiukset lyheni aika roimasti - ja yllätyksekseni sitä kuohkeuttakin alko löytymään, paksuutta kun näistä suortuvista ei puutu.
Mutta niin kuin me kaikki mallinalut olemme Tyra Banksin sanoista oppineet Huippista seuratessa, vahvat ja kauniit kasvot ei tarvitse pitkää verhoa niitä peittämään. Ja mikä voikaan olla täydellisempi aloitus kiireiseen aamuun, kuin helposti hoidettava kuontano, joka ei tarvitse muuta kuin hieman lisää sekoitusta bed head -tyyliin ja näyttää silti uskomattoman upealta. Jos olisin tarpeeks rohkea, leikkaisin varmaan hiukseni yhtä lyhyeks kun noilla kuvien kauniilla naisilla, mutta mä mielummin seilaan siellä välimaastossa. Pitkät prinsessa hiukset on toki nätit, mutta lyhyt leikkaus rokkaa. ;P

Pukujuhlaa ja rakkaudesta elokuviin

Ongelmat muuttuu selvästi paljon pienemmiksi, kun niiden antaa sen suurimman tunnekuohun (tuskastumisen) ajan olla ja katsoo asiaa myöhemmin. Kun kolmatta tuntia olin säätänyt tän blogin asetuksia niin päätin antaa olla - joskus on hyvä luovuttaa ajoissa. Ja kun seuraavan kerran palasin, niin voila, pari klikkausta ja tää kokonaisuus miellytti mun esteettistä silmää. Että nyt näkyy ne kuvatkin ihan oikeen kokosina. 

Mua ei yleensä houkuta maata sohvalla "rennosti" ja kattoo hömppäohjelmia. (Ja kyllä, nykysin aika harva tv ohjelma on sellanen, että sitä viitsii katsoa.) Ainoo mitä mä koko hommasta saan irti on jäätävä niskakipu, väsymys ja turhautuminen siihen kun en oo saanut mitään aikaseks. 

Kuitenkin yksin kotona ollessa kaipas kämppään vähän ääntä ja innostuinkin katsomaan pari leffaa. (Välihuomautuksena, en suosittele kenellekään Spring Breakersia...) Yks ilta meni katsoen The Great Gatsby, jonka oon jo vähän aikaa halunnut nähdä. Leffan perusjuonen kekseliäisyys loksahti mun aivoissa kohdilleen vasta elokuvan lopussa, ja vaikka elokuvasta pidinkin, niin täytyy sanoa, että eniten pisteitä tuli puvustuksesta. : D Rakastuin palavasti 20-luvun mekkoihin, otsapantoihin ja kampaukseen ja meikkiin. 

Viikonloppuna käytiin äidin kanssa leffassa katsomassa Grace of Monaco (niin kuin voi varmaan päätellä edellisestä postauksesta) ja vedin varmaan viis kertaa henkeä että apua miten upeita mekkoja. Että silleen. Mitä yhestä juonesta kun kaiken huomion voi kiinnittää myös siihen kimallukseen ja liehuhelmoihin. Seuraavaks vois kattoo Anna Kareninan. : P

Grace of Monaco

Samba Carnaval

Lauantaina kävin Helsingin Samba karnevaaleilla. Täytyy myöntää, että mä odotin jotain pienimuotosta kulkuetta, jonka ehtii siinä sivusilmällä katsomaan vartissa ja nappaamaan parit kuvat. Parin tunnin, valtaisan väriloiston, sydämessä asti sykkivän musiikin ja kymmenien kuvien jälkeen mä olin muuttanut mun mielipiteeni. Mäki haluan tanssia sambaa! : D 

Aivan valtavan upee kulkue, mitä ihmeellisimpiä asuja ja lavoja ja ennen kaikkea tonnikaupalla höyheniä. Siellä mä tien vieressä vapisin varjossa viileessä tuulessa ja painoin niin monta kertaa kameran laukaisijaa, että sormi oli sen jälkeen kipee. Joskus olis aika upeeta nähdä Rion ihan oikeet karnevaalit! ; )

Raakakakkukokeiluja

Niin kuin mainitsin sivumennen alotuspostauksessa, mun uusin "villitys" on kaikki terveellinen leipominen ja kokkaaminen. Tää ei tarkota sitä, että mä laskisin neuroottisesti kaloreita ja tekisin muffinsit pelkästä vedestä, vaan että yritän löytää niitä upeita makuelämyksiä korvaamalla esim. tavallisen valkosen sokerin jollain muulla makeutusaineella. Ite oon ainakin huomannut, että jos syön edes pienenkin palan kakkua, joka on tungettu täyteen huonoja sokereita ja kovia rasvoja, niin kroppa ei toimi koko päivänä ja on todella huono olo. Ja mä kiitos haluisin nauttia siitä kakusta myös sen syömisen jälkeen, enkä potee huonoa omaa tuntoa kropan myrkyttämisestä.

Jotta nää kokeilut ei olis liian helppoja mulle, on kotona tietysti kriittinen arvon jury aka perhe, joka tuomitsee tai näyttää vihreetä valoa mun kätteni luomuksille. Tavotteena oliskin muokata reseptit niin herkullisiks, että se käy myös perheen pienimmälle, mutta niin terveelliseks, että sen jälkeen ei tartte itkee syötyjä huonoja kaloreita.

Oon seurannut netistä Kickstart nimistä ruotsalaista ohjelmaa, jonka bongasin yhden hyvän blogin kautta. Ohjelmasta myös löysin reseptin raakakakkuun ja kokeiltuani sitä nyt kerran aattelin jakaa sen myös tänne. : ) Näppäsin pari otosta myös omasta kakustani, mutta ton sivuston kakku oli selkeesti esteettisesti kauniimpi. : D

Kuva: tv3.se/kickstart

Mansikkasuklaaraakakakku

Pohja:

3dl murskattuja (esim. blenderissä) manteleita ja cashewpähkinöitä

1rkl raakakaakaojauhetta

10 taatelia

Kuorrutus:

Sekoita keskenään:

4 banaania

3 avokadoa

6rkl raakakaakaojauhetta 

6rkl kookosöljyä

2tl vaniljajauhetta

2rkl agavesiirappia

Pohjan valmistuksen jälkeen laita pohja vuokaan ja vuoka jääkaappiin kuorrutuksen valmistuksen ajaksi.

Kun kuorrutus on valmis ja kaadettu pohjan päälle, suosittelen laittamaan kakun pakastimeen, kunnes se on kovettunut. Itse laitoin kakun jääkaappiin, eikä kunnolla siellä kovettunut. Maku oli huomattavasti parempi kun pakastin kakun ja hieman lämmitin jääpalikaks kovettunutta kakkupalaa. Ens kerralla laitan kakun pakastimeen yön yli ja seuraavana päivänä jääkaappiin, jotta kakku pysyisi jähmeänä, mutta ei niin jähmeenä, että lusikka ei siihen uppoo.

Monitoimikoneessa meni helposti sekasin kuorrutuksen ainesosat, mutta suosittelen ehkä ensimmäisenä murskaamaan avokadot, jotta ne sekottuu tasasesti. (Tätä tehdessä myös huomasin miten hankalaa avokadon palottelu onkaan...) Raakakaakaojauhe ja kookosöljy (käytin kylmäpuristettua) oli mulle uusia tuttavuuksia, mutta ne löyty ihan meidän ei niin suuresta lähikaupasta, eli noita ei toivottavasti tarvitse hakea mistään erikoiskaupoista. Raakakaakaojauhe sisältää pakkauksen mukaan antioksidantteja ja luontaisia entsyymejä, joita ei ilmeisesti tavallisessa kaakaojauheessa ole, koska nää kaks jauhetta on käsitelty eritavalla valmistusprosessin aikana.

Kookosöljyn purtelo taas lupaili sisältävänsä pitkäketjuisia rasvahappoja, ja olevansa hyvä korvaaja perinteisille rasvoille. Ihmeöljy toimii myös ihon- ja hiustenhoidossa, tätä tosin en ole vielä testannut. : D

Jos ei muuta niin ainakin toi öljy tuoksuu aivan taivaalliselle, voisin nuuhkia tota purkkia vaikka koko ajan. : D

Vaniljajauheen tilalla (koska en löytänyt sitä kaupasta) käytin mantelijauhetta. Luultavasti vaniljajauhe olis tuonu kivan pienen lisävivahteen makuun, mutta toi kookos ja avokado suklaan kera toi jo aika vahvan makuelämyksen, enkä jäänyt sitä vaniljaa kaipaamaan.

Ruotsinkielinen resepti löytyy täältä, jos mulla on tullut käännösvirheitä, niin tuolta voi kukin omalla ruotsin osaamisellaan käydä tsekkaamassa oikeet suomennokset. : D 

Mulla on nyt kokeilussa ollut pari muutakin kakkua, ne ei tosi ole raakakakkuja, mutta niiden ohjeita haluisin vähän fiksata vielä, jotta maku olisi täyteläisempi. Niistä reseptiä sitten, kun koostumus miellyttää myös kotipuolen juryn jäseniä. ; )

Swimming wear ♥

Rakastan sitä, kun loppukeväästä kauppoihin saapuu värikkäitä bikineitä ja ranta-asusteita. Hypistelen joka vuosi uusia mallistoja ja hukun siihen väriskaalaan unelmoiden trooppisen rannan valkoisesta hiekasta ja palmun lehvien huminasta meriveden loiskahdellessa leppoisasti. Joudun jossain vaiheessa kesää toteamaan, että tää mielikuva ei täällä Suomessa tule toteutumaan, mutta sellanen haave mulla aina on siinä bikinihyllyillä.
Toisinaan taas haaveilen kymmenestä parista uusia bikinejä, mutta aina mä päädyn siihen vanhaan luottopariin. Ne kun ei petä koskaan.

Kokosin yhden kollaasin näistä mun bikiniunelmista (koska aina saa haaveilla) ja loppuun lisäsin vielä muutamat inspiraatiokuvat kaftaanista. Oli muuten älytön tahtojen taisto saada haettua kyseistä vaatekappaletta oikeella sanalla, ennen kun bongasin sanan caftan ja alko löytyy omaa visiota vastaavia kuvia. : D Ja sanan suomennoksesta en ole nyt sata varma, mutta enköhän mä tuu tolla ihan ymmärretyks. ; )

Bikinit tottakai Nellyltä, koska siellä sattui olemaan hyvä valikoima kivoja bikinejä. : D Omaks suosikiks nous noi söpöt pallokuvioiset bikinit. ♥

Mulla on nyt hieman säätämistä näiden leveyksien kanssa, joten toi kuva näkyy suht pienenä, mutta korjaan asian hetimiten. : ) Kukaan ei varmaan jaksa tihrustaa tulevaisuudessa mun kollaaseja suurennuslasin kanssa, jos ne on tota kokoluokkaa. 

Kuvat: Pinterest

Rantatyylin täydentää kevyt kaftaani, jonka voi laittaa kätevästi bikinien päälle auringonoton välissä. Toi myös suojaa kivasti auringolta, mutta on sen verran ilmava, ettei se päällä paahdu helteessä. Kannattava sijotus siis, jos aikoo suunnata tänä kesänä pidemmäks aikaa aurinkoon. : ))

Kun nolasin itseni Halosen edessä

Mä en tunnetusti ole mikään hurjapää, joka syöksyy intoa puhkuen pääkolmantena jalkana laitteisiin, joissa saa pelätä kädet hioten ennen kuin kiitää hurjaa vauhtia kohti maanpintaa. Toisaalta en myöskään oo se arkajalka jolla huippaa päästä jo Rinkelin toisiksi alimassa kopissa.
Tästä alotuksesta voi jo ehkä päätellä, että olin eilen Lintsillä. : D Pikkusisko on tarpeeks hullu jo ikäänsä nähden, että uskaltaa tulla mun kanssa samoihin laitteisiin, vaikka mittaa onkin se hieman alle 130 senttiä. Varmaan olis painellu Kingiinki ihan ilosesti, jos pituus olisi vaan riittänyt. : D Täytyy sanoa, että tässä suhteessa me ollaan ku aurinko ja kuu, toistemme vastakohdat. : P

Sää oli ihanan vilposa, kaikkein kamalinta mun mielestä on hikoilla laitejonossa muutaman sadan muun ihmisen läheisyydestä "nauttien". Vaikka aika ajoin vapisin kuin haavanlehti tuulessa, niin kyllä mä mielummin noissa lämpötiloissa juoksentelen laitteesta toiseen. : ) 

Mun yrityksen kuvata tota vedenpaisumusta. 

Maailma on kyllä pieni. Se, että sä törmäät päivän aikana samoihin kasvoihin makkaraperunajonossa ja laitteissa, ei oo mikään ihme. Mutta se, että sä törmäät siellä makkaraperunajonossa Tarja Haloseen on musta jo sattumaa. Erkaannuttiin hetkeks porukan kanssa ja sovittiin tapaaminen yhelle aukiolle jossain vaiheessa päivää ja kun mä tuun sitten paikalle niin ketään ei näy missään. Sit kun vihdoin löydetään toisemme ja päästään sinne ruokajonoon, niin mulle sanotaan, että tossa on Tarja Halonen sun takana. Pehmenneet aivot surraten mä käännyn ympärin ja möläytän suureen ääneen et "Ai Tarja Halonen!" ja tää on tietty justiinsa siinä puolen metrin päässä musta.

Joskus sitä vaan onnistuu. 

Hauska päivä oli, vaikka en itteeni mennykään tapattamaan Kingiin. : D Jannakin esiinty lavalla, mutta ei sitä keretty kuuntelemaan hirveesti. Nyt on sit varmaan kesä virallisesti korkattu, kun on käyty Lintsilläkin. : )